Istuinpa tuossa ruokapöytäkeskustelussa, jossa puheenaihe siirtyi minun tuloihini. Kerroin suunnitelmastani olla 12.11 saakka 100% työajalla ja tämän jälkeen siirtyä 50 % työaikaan. Päätöstäni ihmeteltiin ja kysymyksenä oli ensin miksen jäisi jo nyt 50% työajalle. Perustelin tätä velkojen maksullani. Lokakuun tili kun on tullut olen lyhentänyt velkani. Olen maksanut kaikki luottokorttini. 7 kuukaudessa. Abouttia 8000 sitä velkaa taisi alunperin olla.
Päästiin isompaan kysymyksen aiheeseen. Miten minun tuloillani lyhentää velkaa noin nopeasti? Vastaus piilee tietenkin -rummutusta- menojen hallinnassa! Yllätyksekseni tämä johti kysymykseen siitä milloin aion oikein elää. Kerroin, että kun velkani on maksettu alan asp-säästämään sekä sijoitamaan. "Miksi?" Yritin kysyä mitä muuta minä tekisin. Sehän olisi minusta järkevintä. NO ELÄISIN TIETTY!
Tässä elämässä ja myötä- ja vastoinkäymisissä. Miten tätä elämää pitäisi elää? käyn töissä ja vietän aikaa minun lapseni kanssa. Minun viikon kohokohtia ovat ne hetket kun tajuan kehittyneeni salitreenissä tai jaksankin vetää jonkun ihan mahottoman streetworkout-treenin. Mukava retki museoon tai näyttelyyn. Elämäni on siivoamista, ruoan laittoa, ja My Little Ponyja. Instagramin tuijotusta. Hyvänmakuinen latte matkalla leikkipuistoon. Fitnesslettu sunnuntaiaamuna blogeja lueskellen. Kirkkkaan oranssi tukka, joka säikäyttää minutkin aina peilin ohi kävellessä.
Mitä vaihtoehtoisia elämänmuotoja minulle ehdotettiin? Ruokailua, illanistujaisia, veneilyä - kaikkea missä itse koen että on helppoa ja kivutonta säästää. Varsinkin nyt kun käy töissä ja lapsi on pieni -ruoka on muuttumassa vain polttoaineeksi. Keitot on suurta herkkua ( ja niiiiiin halpoja!!!!) ja illanistujaisiin ei kolmiovuorotyöläinen usein taivu. Olen tullut vanhaksi kun omasta uniajasta ei hevillä luovu.
On hyvä, että raha-asioista keskustellaan. Tunsin pientä ylpeyttä itsestäni, koska tajusin muuttuneeni: vadelmatonnikalacarpaccio ei enää ole ostoslistani kärjessä vaan haluan aidosti tehdä järjkevää rahataloutta. Haluan jäädä plussalle. En istua viiden vuoden päässä tästä tässä ja sanoa, että mulla on pelkkää velkaa eikä mitään suunnitelmia tai säästöjä.
TJ 7 yötä palkkapäivään. Palkkakuittia odotellessa :) Täytyykin sitten jo paljastaa paljon ne velat on oikeasti lyhentyneet :)
Olen kohdannut samanlaisia asenteita kun on säästäminen tullut ystävien kanssa puheeksi. Silloin minuakin kehotettiin alkaa elämään, samalla kun ystävät sihauttelivat kaljapulloja auki. Noh eipä ole meikäläisen hommaa sellainen, elän paljon mieluummin omalla tavallani. :)
VastaaPoistaTyöajan lyhentäminen on jännä asia, se saa suurimman osan ihmisistä kateelliseksi (miten sulla on varaa??). Vaikka tosiasiassa, vero% tippuu aina kun tulot pienenevät ja tosiaan miettimällä mihin rahansa laittaa niin selviää. Minä olen jo vuosia tehnyt osa-aikatöitä ja nykyään teen jopa 4 pvä/vko.. ja sekin aiheuttaa monissa ihmettelyä. Kunhan saan velkoja vielä vähemmäksi, niin todennäköisesti entiestään vähennän työpäiviä. Tsemppiä!
VastaaPoistaJuu! Been there done that! Kun tein neljä vuotta kahta duunia ja säästin pakkomielteisesti ihan kaikessa, kuulin tuota yhtenään. Jo niin paljon, että aloin uskoa siihen ja maaliskuussahan oikein keksimällä keksien kirjoitin "sydäntä särkevästi" mistä kaikesta olen vuosien saatossa luopunut. Ja sitten kokeiltiin "elää täysillä" kuukausi rahanmenosta välittämättä.
VastaaPoistaJa mikä oli lopputulos: Suuri buuu!!
Ei ollut todellakaan sen arvoista...
Muistelin juuri aikaa jolloin asuin exän kanssa Helsingin keskustassa omistuasunnossa ja harrastimme viinejä, eksoottisia ruokia, liikeillallisia, oopperassa, baletissa ja sikahintaisissa drinkkibaareissa käymistä.
Muistelen paljon lämpimämmin tuota neljän vuoden uurastusta, jolloin se vähäinen vapaa-aika oli arvokasta ja siitä osasi nauttia paljon enemmän ja mitä tuothon uurastukseen tulee, sen avulla saavutetut taloudelliset päämäärät toivat niin suuria onnistumisentunteita, etten vaihtaisi niitä mihinkään.
Ugh!